Perjantai 14.5.

Matka alkoi perjantaina heti puolenyön jälkeen, kun hyppäsimme Jyväskylässä linja-autoon ja huristelimme Helsinki-Vantaan lentokentälle. Sieltä lensimme TAP Portugalin siivin Lissaboniin, jonne saavuimme yhdeksän aikoihin aamulla. Hetken ihmettelyn ja etsiskelyn jälkeen löysimme meitä vastaan tulleen isäntämme Miguelin, ja matka jatkui Miguelin autolla ja taksilla kohti Sobral da Abelheiran kylää ja Quatro Ventosin retriittikeskusta.

Tuliaisiksi veimme sinivalkoiset villasukat ja Fazerin suklaata. Kuvassa Miguel, Leena ja Miia.

Joogasali on avara ja valoisa, ikkunat ilta-aurinkoon päin.

Sää oli perjantaina viileä (n. +15 C) ja sateinen, ja sisälläkin oli kylmää ja kosteaa. Ensimmäisenä iltana oli vilteille kysyntää - ja kotiväeltä tuli tekstiviestejä Suomen hellelukemista...Onneksi talon patterit saatiin pian lämpimiksi ja parempaa säätäkin oli luvassa.

Lauantai 15.5.

Päiväohjelma oli seuraavanlainen: 7:30 aamumeditaatio, sitten aamupala, aamupäivästä kahden tunnin joogasessio, lounas, iltapäivästä toinen kaksituntinen joogaa, päivällinen ja sen jälkeen vapaata oleilua. Porukan pienuuden ja samanhenkisyyden vuoksi aikatauluista oli helppo joustaa - muutamana päivänä toinen joogatunti korvattiin pitkällä kävelylenkillä ja yhden iltapäivän vietimme sivistyksen (ja turismin) parissa Sintran kaupungissa.

Aamukävelystä tuli joka-aamuinen tapa. Kuvassa vas. Titta, Marjaana, Teija, Tarja ja Leena. Kuten asuista näkyy, lauantaina ei ollut vielä järin lämmin.

Joogatuntia aloittelemassa.

Alkoihan se aurinkokin vihdoin paistaa! Marjaana ja Teija nauttivat.

Talon kokki taikoi meille joka päivä herkulliset kasvisruuat. Sekä lounaaseen että päivälliseen kuului keitto, pääruoka ja jälkiruoka joten nälkää ei todellakaan tarvinnut nähdä.

Miia ja Leena harjoittavat yhteisöllisyyttä tiskivuoron merkeissä.

Sunnuntai 16.5.

Aamukaste.

Viiniköynnöksiä auringon noustessa.

Kävelylle lähdössä Tarja, Marjaana, Teija ja Miia sekä Yellow-koira, jonka ymmärrys autojen suhteen oli sen verran heikko että koiraparka jouduttiin kotiuttamaan heti alkumatkasta.

Leena lähti viemään koiraa takasin lähtöruutuun, me muut jäimme odottelemaan ja  paistattelemaan päivää.

Sobral da Abelheiran kylässä oli edellisenä iltana ollut kesänaloittajaisjuhlat.

Juomatauolla.

Käsityökerho kokoontuu sisäpihalla.

Ehdittiin joogaamaankin, vaikka aamupäivän kävelyretki venähti oletettua pidemmäksi.

Maanantai 17.5.

Ihana auringonnousu.

Suuntasimme heti aamupalan jälkeen patikkaretkelle merenrantaan, jonne paikallisten mukaan oli noin 10-15 kilometrin matka. Kyllä se taisi todellisuudessa olla vähän pidempi, mutta perille päästiin noin neljän tunnin marssimisen jälkeen.

Leena ja Miia tulkitsevat karttaa, jonka totesimme ainakin mittasuhteiden osalta varsin suurpiirteiseksi.

Siellä se ranta on, mutta mistä sinne pääsee?

Vihdoinkin perillä.Tungosta ei ollut, vaan meillä oli melkein koko ranta käytössämme.
 

Pitkän patikoinnin jälkeen maistuivat eväät.

Teija uskaltautui uimaan asti, muille riitti varpaiden kastelu kylmässä Atlantissa.

Tottakai rannalla piti myös joogata. Pehmeä hiekka ja voimakas tuuli aiheuttivat hiukan haasteita tasapainon suhteen, mutta hauskaa oli!

Toki ehdittiin myös ottaa rennosti.

(Paluumatka tehtiin taksikyydillä - toinen neljän tunnin marssi olisi saattanut olla vähän liikaa...)

Tiistai 18.5.

Tiistaina lähdimme iltapäiväksi Sintran kaupunkiin. Kyydin saimme edellisenä päivänä tutuksi tulleelta taksikuskilta Renatalta, josta tulikin vakiokuljettajamme loppureissun ajaksi.

Sintran kaupunkia Quinta da Regaleiran puistosta nähtynä.

Quinta da Regaleiran puistoalue oli upea linnoineen ja palatseineen.

Puistossa oli useita salaperäisiä tunneleita, kuten tämä joka vei 27 metriä syvän kaivon pohjalle. Tunneleiden ja kaivon sanotaan symboloivan matkaa pimeydestä valoon, kuolemasta ylösnousemukseen.

Kaivon pohjalla.

Kaivosta pääsi ylös sen reunoja kiertäviä portaita pitkin.

Lepohetki puiston kahvilassa.

Iltapalalla herkuteltiin Sintrasta ostetuilla leivonnaisilla.